Lyhytaaltojen maailma – muistoja Richard E. Woodista

Richard E. Wood – REW – kuunteluasemallaan eli radiohuoneeksi muutetussa olohuoneessaan Baton Rougessa, Louisianassa, vuonna 1972. (Foto: Jyrki.K.Talvitie)

REW:n teoksen “Shortwave Voices of The World” pohjalta JKT:n Suomen oloihin sovittama ensimmäinen suomenkielinen DX-kuuntelua käsittelevä julkaisu on luettavissa täällä: Lyhytaaltojen maailma.

Jyrki K. Talvitie (JKT)

Minä aloitin DX-kuuntelun vuonna 1954, tietämättä olevani DX-kuuntelija. Tästä onnesta ja etuoikeudesta tulin tietoiseksi vasta osallistuttuani ensimmäiseen DX-kuuntelun Suomenmestaruuskilpailuun jouluna 1957. Olin sen jälkeen mukana tammikuun alussa 1958 perustamassa DX-Kerho Suomea, joka oli nykyisen Suomen DX-Liiton monivaiheisen järjestöhistorian toinen alkusolu. Toinen oli Finlands DX-Club, joka oli perustettu jo neljä vuotta aikaisemmin. Silläkin oli oma varhaisempi alkusolunsa.

Poistuin perustavasta kokouksesta varapuheenjohtajana. Myöhemmin — ylioppilaskirjoitusten ja asevelvollisuuden suorittamisen jälkeen — minut valittiin puheenjohtajaksi vuoden 1962 lopulla. Siitä alkoi suomalaisen DX-järjestötoiminnan voimakas kehitysvaihe, josta ansio kuului aluksi ydinryhmälle, jonka muodostivat Ilkka Pitkänen, Jukka Kivi ja minä. Hyvin pian ryhmä täydentyi noin tusinalla Helsingin seudun aktiivilla. Heidän nimensä löytyvät nyt netissä julkaistujen kerholehtiemme alkuvuosien numeroista. Saavutuksemme järjestömme nostamisessa maailman huipulle alle vuosikymmenessä oli kollektiivisen innostuksen ja antaumuksellisen harrastuksen tulosta. Niitä vaiheita voi nyt seurata vanhojen lehtien sisältöä lukemalla.

Jukka Kivellä oli entuudestaan läheiset suhteet ruotsalaisiin ja muihin pohjoismaalaisiin DX-kuuntelijoihin ja –järjestöihin. Ilkka Pitkänen keskittyi aluksi lehden tekoon ja yhdistyksen taloudesta huolehtimiseen. Minä aloin seurata monen muun askareen ohella myös Pohjoismaiden ulkopuolisia DX-lehtiä ja niiden julkaisijoiden järjestötoimintaa. Hyvin nopeasti saattoi havaita, että Euroopan ulkopuolella vahvoja DX-maita olivat Yhdysvallat ja Kanada, Etelä-Afrikka sekä Australia ja Uusi Seelanti. Tutuiksi tulivat sellaiset nimet kuin Glenn Hauser, Arthur T. Cushen ja Richard E. Wood, vain eräitä mainitakseni.

Oli olennaisen tärkeätä perehtyä siihen, miten muualla maailmassa DX-kuuntelua harrastettiin jo senkin takia, että monissa maissa sitä oli harrastettu kauemmin kuin Suomessa.

Kirjeenvaihtoni Richard E. Woodin (REW) kanssa alkoi noin vuonna 1965. Mielenkiinto oli molemminpuolista, sillä REW oli jo havainnut, että Suomessa tehdään hyvää työtä. Lehtemme laatu herätti huomiota erityisesti siinä vaiheessa, kun sitä ryhdyttiin painamaan oikein kirjapainossa. Painettu lehti oli silloin vuonna 1967 erittäin harvinaista DX-piireissä, saattaapa olla, että olimme siinä suhteessa ensimmäisenä. Muut DX-lehdet olivat silloin monistettuja, mistä aiheutui monenlaisia teknisiä rajoituksia, erityisesti kuvamateriaalin käytölle. Xerografiset kopiokoneet tulivat markkinoille yleisesti vasta 1970-luvulla. Kotitietokoneet ja laserprintterit vasta seuraavan vuosikymmenen lopulla.

Värväsin REW:n kirjoittamaan artikkeleita silloin tällöin DX-kuuntelija-lehteemme, jo vuoden 1967 puolella. Vuoden 1968 ensimmäisessä lehdessä oli hänen henkilöesittelynsä DX Face 26. Se oli harvinaista; en muista nähneeni missään muussa DX-lehdessä Richardin henkilöesittelyä, vaikka hän olikin maailman tunnetuimpiin kuulunut DX-kuuntelija.

REW:llä oli muutakin lukkarinrakkautta Suomea kohtaan. Hän oli innokkaana esperantonharrastajana jo ennestään yhteyksissä suomalaisiin esperanton kielen harrastajiin. Hän muun muassa tunsi Vilho Setälän (1892—1985), joka oli paitsi Suomen valokuvataiteen alkuvuosikymmenien suuria nimiä, myöhempinä vuosinaan myös aktiivinen esperanton esitaistelija.

Richard E. Wood teki minuun suuren vaikutuksen lukeneisuutensa, lingvistisen ammatillisen taustansa ja poikkeuksellisen laajan kielitaitonsa ansiosta. Meillä molemmilla oli sitä paitsi samanlainen ensyklopedistinen taipumus ja sitä kautta pyrkimys tietojemme ja siis kirjoitustemme yksityiskohtien tarkkuuteen. Meillä kummallakin oli aluillaan kosmopoliittinen elämäntapa. Nuohan olivat kaikki DX-kuuntelijalle mitä sopivimpia ominaisuuksia — ja monessa tapauksessa seurausta siitä. Myöhemmässä vaiheessa REW oli lingvistiikan professori ja minä leksikografi. Meillä siis synkkasi hyvin ammatillisestikin.

REW:n DX-saavutukset olivat häikäiseviä. Hän oli tosiaan antautunut harrasteelleen. Tuolloin vuonna 1967 hän oli lingvistiikan ja eurooppalaisten kielten professorina Havaijin yliopistossa Honolulussa. Se ei ollut sattumaa. Hän tiesi jo silloin, että kaukonäköisen (tai –kuuloisen) DX-kuuntelijan tulisi asettua asumaan joko Uuteen-Seelantiin, Havaijille tai Pohjoismaihin, jos halusi mahdollisimman laajan radioasemavalikoiman ulottuvilleen.

Myöhemmin havaitsin, että kaiken minkä REW teki, hän teki antaumuksella, asiantuntemuksella ja hartaudella. Aikanaan asuessani lokakuussa 1972 viikon hänen luonaan Baton Rougessa, Louisianassa, missä hän oli Louisiana State Universityn (LSU:n) lingvistiikan ja venäjän (!) kielen professorina, opin sekä tuntemaan että arvostamaan häntä poikkeuksellisena lahjakkuutena mutta samalla eksentrisenä persoonallisuutena. Hän teki parhaansa viihdyttääkseen minua, ja hänen kauttaan sain pikakurssin yhdysvaltalaiseen elämänmuotoon. Sieltä lähdin myös ensimmäiselle matkalleni Meksikoon, mikä puolestaan vei minun tieni peruuttamattomasti Latinalaiseen Amerikkaan. Se oli menoa. En pannut vastaan.

Ennen tuloani Baton Rougeen REW pyysi, että pitäisin hänen yliopistossaan ”jonkin pienen esitelmän Suomesta”. Minä valitsin aiheeksi Suomen sodanjälkeisen ulkopolitiikan, vaikka omat yliopisto-opintoni olivat olleet kemian, geologian ja kansantaloustieteen alalta.

Tämä ”pikku esitelmä” osoittautui luennoksi yliopiston juhlasalissa, missä oli noin tuhat kuulijaa, mukaan luettuina historian tiedekunnan dekaani ja professorit sekä yllättävästi myös parikymmentä suomalaisperäistä louisianalaista, jotka olivat kuunnelleet tunnin mittaisen haastatteluni batonrougelaisella radioasemalla samana päivänä. Onneksi olin valmistautunut hyvin lukemalla Max Jakobsonin kirjoja, aihe sinänsä oli toki minulle tuttu. Sen sijaan louisianalainen englannin kieli oli niin omintakeista, että minun piti välillä tukeutua Richardiin saadakseni selvää, mitä esitelmän jälkeen kysymyksiä esittäneet henkilöt oikein mongersivat.

Kunniakseni järjestettiin esitelmän jälkeen vastaanotto yliopiston juhlatiloissa. Tunsin itseni merkittäväksi lähetyssaarnaajaksi, joka oli tuonut suvaitsevaisuuden ilosanomaa Syvän Etelän asujamiston pariin.

Seuraavana päivänä Richard vei minut opiskelijoidensa pariin ja sain esitellä heille suomen kielen erikoisuuksia. Lukijan ei pidä kuvitella, että Richard olisi ollut suinkaan ummikko suomen kielessä. Hänellä oli hyvä käsitys suomen kielen erityispiirteistä. Hän oli jo käynytkin Suomessa. Hänen kielitaitonsa oli muutoinkin vaikuttava. Muistelen, että hänen repertoaariinsa kuului tusinan verran sekä eurooppalaisia että maailman muita valtakieliä. Väitöskirjansa Bloomingtonissa, Indianan osavaltiossa Yhdysvalloissa hän teki papiamenton kielestä, jota — kuten jokainen DX-kuuntelija tietää — puhutaan Hollannin Antilleilla eli Aruballa, Bonairella ja Curaçaolla. Hän oli muutoinkin kiinnostunut pidgin-kielistä eli kielistä, jotka ovat kahden tai useamman kielen yksinkertaistettuja sekoituksia. Louisianassa, missä esiintyy vieläkin ranskalaista kulttuuriperintöä anglosaksisen ohella, LSU-yliopistolla oli läheiset suhteet Mauritiukselle, missä myös vallitsee englannin ja ranskan kielisekoitus.

Richard sai opintonsa Cambridgen yliopistossa suoritetuiksi vuonna 1963, mutta jatkoi niitä vielä Hampurin yliopistossa. Bloomingtonin jälkeen hän siirtyi Havaijille, minne hän myös palasi oltuaan LSU:n jälkeen myös Saudi-Arabiassa professorina.

DX-kuuntelussa hänen mielialuettaan oli keskiaaltobandi. Hän kertoo, että kiinnostus DX-kuunteluun alkoi kun hän Englannissa kerran yöllä etsi BBC:n ohjelmaa taajuudella 1214 kHz, mutta kuulikin sen rinnalla brasilialaisen Rádio Mayrink Veigan Río de Janeirosta taajuudella 1220 ja BBC:n lopetettua philadelphialaisen WCAU:n taajuudella 1210. Siis kolme maanosaa samana yönä. Kannattaa lukea REW:n henkilöesittely DX-kuuntelijasta 1/1968.

Tässä vaiheessa on syytä todeta, että REW ei ollut yhdysvaltalainen vaan syntyperäinen skotlantilainen. Hänen syntymäkaupunkinsa oli Dundee, syntymävuosi oli 1940. Hän oli siten minua vuoden vanhempi.

REW:n DX-ura alkoi hänen asuessaan vähän etelämpänä Newcastlessa, Pohjois-Englannissa kuitenkin. Muistelen hänen tokaisseen joskus, että siitä lähtien hän on aina hakeutunut lämpimiin maihin. Mihin hyvänsä hän onkaan kulkunsa suunnannut, hänellä on aina ollut mukanaan vastaanottimensa, looppiantenninsa ja rakkautensa DX-kuunteluun. Nämä ovat hänen omia sanojaan.

Asuessani Baton Rougessa REW:n luona lokakuussa 1972 pääsin tutustumaan hänen vaikuttavaan kuunteluasemaansa, sillä se ei todellakaan ollut vain yksi radio huoneen nurkassa. Olohuone oli radiohuone, missä oli myös sohva. Siellä oli muistini mukaan ainakin neljä laadukasta liikennevastaanotinta. Hänellä oli talonsa puutarhassa parikymmentä metriä korkea antennimasto, jonka huipulla oli roottorilla käännettävä FM-antenni, jolla hän napsi FM-asemia ympäröivistä osavaltioista ja kauempaakin. Sen sijaan keskiaalloilla Yhdysvaltojen puolella oli niin paljon voimakkaita asemia, että esimerkiksi Keski- ja Etelä-Amerikan asemien kuuntelu oli suorastaan vaikeampaa kuin Suomessa. Sama koski lyhytaaltoaluetta. Karibian saarien asemia kyllä kuului jonkin verran, mutta niiden avaruusaalto taittui Baton Rougen yli eikä pinta-aallolla ollut riittävää tehoa yltää sinne.

Richard oli naimaton. Hän tunnusti minulle, että kerran hän oli ollut ryhtymäisillään seurustelemaan vakavasti erään iranilaisen naisen kanssa, joka olisi ollut hänen makuunsa riittävän älykäs, kielitaitoinen, hyvännäköinen ja kosmopoliittinen. Siitä ei kuitenkaan ollut vielä tullut varmuutta, että REW:n DX-kuuntelu olisi voinut jatkua entisellä intensiteetillään. Niinpä suhde lakkasi, ennen kuin se oli kunnolla alkanutkaan. Huhhuh! Olipa ollut lähellä …

Aikanaan Richard palasi vielä Havaijille, missä hän myös siirtyi eläkkeelle. Hän muutti vuosituhannen vaihteen kieppeillä asumaan pääsaarelta Hilon saarelle. Akateemisen uransa päätettyään hän ryhtyi luomuvihannesten viljelijäksi ja myi tuotteitaan paikallisilla vihannesmarkkinoilla.

Tässä elämänvaiheessa hänen kytköksensä DX-maailmaan näyttäisivät hiipuneen. En koskaan havainnut, että hänellä olisi ollut sähköpostiosoitetta. Yhteydenpitomme hiipui. Mieleen tulee vanha sanonta Old Dxers do not die, they just fade away.

Vuonna 1970 välillämme syntyi ajatus hänen erinomaisen opaskirjansa Shortwave voices of the world kääntämisestä ja sovittamisesta Suomen oloihin. Minusta se oli hyvä ajatus, koska silloin vielä ei ollut olemassa suomalaisperäistä DX-opasta. Olin juuri aloittanut ammatillisen urani kirjankustantajana, joten halusin luonnollisesti heti tehdä jotakin myös DX-kuuntelun hyväksi. Näin syntyi Lyhytaaltojen maailma, joka aikanaan myytiin loppuun. Sen painos oli muistaakseni 2000 kappaletta. Sen korvasi vuonna 1972 kustantamani DX-kuuntelun opas, joka olikin jo järjestelmällisempi DX-kuuntelun käsikirja.

Richard tuli Suomeen kesällä 1978 osallistuakseen kesäkokoukseen, joka silloin järjestettiin Pohjanmaalla. Hän asui meillä Kirkkonummella. Harrastimme jonkin verran DX-kuunteluakin minun suhteellisen vaatimattomilla laitteillani, mutta ennen kaikkea filosofoimme maailman menosta saunassani useina eri päivinä. Hän tuntui viihtyvän. Hän ei ollut mikään räiskyvä persoonallisuus, vaan pikemminkin introvertti pohdiskelija. Hänen ajatuksensa ja huomionsa maailman menosta olivat kuitenkin teräviä ja pohjautuivat hänen laajaan lukeneisuuteensa ja valtavaan DX-kuuntelun kautta hankittuun tietämykseensä maailman menosta.

Ajaessani kohti Pohjanmaata Saabillani minulla oli autossani poikkeuksellinen DX-esihistoriallinen (Jensin ja minun keksimä termi) henkilövalikoima. Mukanani olivat World Radio TV Handbookin päätoimittaja Jens Frost, maailman tunnetuimpiin DX-kuuntelijoihin kuulunut Richard E. Wood ja Tor-Henrik Ekblom, jonka kaikki suomalaiset DX-kuuntelijat tuntevat ja jolla oli aikanaan tärkeä osansa DX-Kerho Suomi ry:n perustamisessa.

Richard E. Wood kuoli sydänkohtaukseen 27.9.2007 Havaijilla kotonaan kärsittyään jo jonkin aikaa sydänongelmista. Ei sukulaisia, ei testamenttia. Hän oli kuitenkin DX-kuuntelun suuri hahmoja, muistamisen arvoinen persoonallisuus, jonka aikaansaannos Lyhytaaltojen maailma on aikanaan puoli vuosisataa sitten innostanut suurin joukoin suomalaisiakin rakkaan harrastuksemme pariin.