Pääkirjoitus, Radiomaailma-lehti 5/19

KAUKO KANSSAKUUNTELIJA JA MORAALIN VARTIJAT

Tällä kertaa pääkirjoitus käsittelee hieman vakavampaa aihetta. Jo aiemmin, mutta erityisesti tänä vuonna on korviini kantautunut tapauksia, joissa pitempään harrastanut Liittomme jäsen on katsonut aiheelliseksi “opastaa” omasta mielestään vähemmän valistunutta harrastajaa. Mainittuun opastukseen on kuulunut eri tapauksissa moitteita lokaustyylistä, moitteita lokauksen kohteesta, pahimmassa tapauksessa syytöksiä siitä, että asemaa ei olisi kuultukaan, tai sen jälkeen kun tallenne on saatu kuulolle, syytöksiä siitä että asema onkin kuultu ulkomailla (koska se kuului “liian hyvin”). Myös on arvosteltu jyrkin sanakääntein toisten puhtaasta kuunteluinnosta ja harrasteen palosta syntyneitä blogitekstejä.

Suomalainen dx-moraali on tunnetusti maailmassa korkealla tasolla. Juuri tätä kirjoittaessa tuli esille tapaus, jossa ukrainalainen kuuntelija oli lokannut FM-Listiin japanilaisia ja amerikkalaisia FM-asemia samana aamupäivänä. Asiaan toki puututtiin ja kyseinen kuuntelija sai välittömästi lähtöpassit koko järjestelmästä. Myös nimimerkki Bellabarban tekaistut kuunteluraportit ovat pitkään herättäneet ansaittua hämmennystä.

Korkean moraalin kääntöpuoli on kuitenkin totalitäärinen puhdasoppisuuden varjelu. Maailmalta ei kaukaa tarvitse etsiä maita, joiden kansalaiset on käännytetty kyttäämään toisiaan ja lopputuloksena on pelonsekainen ja lamaantunut ilmapiiri. Jos puoletkaan viime aikoina kuulemistani jutuista ovat totta, voidaan alussa kuvattua ilmiötä hyvin nimittää harrastekiusaamiseksi.

Olemme jatkuvasti tehneet työtä uusien jäsenten hankkimiseksi mm. markkinoimalla harrastetta sisarjärjestöille. Uusia jäseniä meille myös tulee harvakseltaan mutta tasaisesti, jopa niin että vuoden 2019 jäsenmäärä saattaa lopulta jopa ylittää edellisvuoden jäsenmäärän luonnollisesta poistumasta huolimatta.

Olemme kuitenkin olleet huonoja ottamaan jäseniksi ryhtyneitä vastaan: moni asia sisäisessä tiedotuksessamme ei ole tehty uusia jäseniä varten ja meillä on dokumentoimattomia prosesseja ja “viidakon lakeja”, joista vanhatkaan jäsenet eivät ole yksimielisiä. Lisäksi uusien jäsenten tuloksiin suhtaudutaan helposti kyräillen. “Kyllä me osasimme asiat paremmin vuonna kelanauhuri ja taajuusasteikon päälle liimatut tukimerkinnät!”

Jokainen päättää kuitenkin itse mitä ja miten harrastaa ja kenen kanssa. Ja äänestää asiasta omalla jäsenmaksullaan heti jos meidät koetaan liian puritaanisiksi tai muuten vain vihamielisesti muihin suhtautuviksi sediksi. Ilkeyksien huutelu puskista lamaannuttaa ja karkottaa vaivalla haalitut uudet jäsenet hetkessä.

Kiusaamiselle meillä on nollatoleranssi. Lähtökohtaisesti jokainen kuuntelija vastaa itse omista tekemisistään eikä muiden yksittäisten kuuntelijoiden asia ole siihen puuttua. Väitän, että DX-moraali pysyy fiksujen ihmisten kesken korkealla ilman kyttäystäkin; tuskin kukaan tietoisesti haluaa tulla leimatuksi Suomen Bellabarbaksi. Toki yhteisömme voi olettaa että huippusuorituksista on myös olemassa asianmukainen dokumentaatio, kuten tallenne tai QSL.

Meille liittona on kaksi vaihtoehtoa: Hyväksymme edellä mainitun seikan, kannustamme, tuemme ja olemme iloisia muiden jäsenten saavutuksista, vaikkakin alussa vaatimattomista sellaisista. Tai sitten pukeudumme ylipapiston kaapuun ja kärkkäästi tuomme esille, että kanssakuuntelija ei ole voinut kuulla sitä ja sitä asemaa “koska minäkään en ole sitä vielä kuullut”. Ensimmäisessä tapauksessa voimme vielä kasvattaa jäsenmääräämme ja saada innokkaita nuoriakin harrastajia mukaan (kyllä, heitäkin on olemassa, mutta usein ei meidän jäseninä). Tuhat jäsentä ei ole lainkaan mahdoton tavoite. Jälkimmäisessä tapauksessa kutistumme muutaman toisiaan kyräilevän nk. huippukuuntelijoista koostuvan klikin ympärille ja jäsenmäärä tippuu pikkuhiljaa sataan tai sen alle.

Kumman vaihtoehdon Sinä haluaisit?

Jukka Kotovirta