Pääkirjoitus, Radiomaailma-lehti 5/2018
BURNOUTIN OIREITA?
Tove Janssonin alkuperäisissä Muumi-sarjakuvissa on kohtaus, jossa Hemuli masentuu syvästi. Syynä masennukseen oli se, että hän oli kerännyt kaikki harvinaiset perhoslajit maailmasta. Yhtäkkiä ei ollut enää haastavia tavoitteita ja Hemulin koko maailma romahti.
Wikipedian mukaan hemulit pitävät rauhasta ja ovat usein kiinnostuneita jostain tietystä aiheesta, eivätkä juurikaan välitä mistään muusta. Heitä esiintyy kasvitieteilijöinä, postimerkkelijöinä, poliisimestareina ja lastenkodin hoitajina. Saattaapa joukossa olla joku DX-kuuntelijakin.
Vuosien varrella olen nähnyt noin viisi syvää masennusta ystäväpiirissä, työyhteisössä ja myös DX-kuuntelijoiden joukossa. Masennus tai burnout on johtunut usein monien tekijöiden summasta ja on usein liittynyt joko liialliseen ärsykkeiden määrään (pitkään jatkunut stressi) tai tunteeseen omasta riittämättömyydestä (taipumus täydellisyyteen tai maailmanparannukseen).
Miten sitten mainiosta harrasteestamme voi saada burnoutin? Varmasti liiallisesta raportoinnista tai datan kaivuusta. Tuntuu, että kukaan European FM Handbookia 80- ja 90-luvulla toimittanut ei halua enää puhua koko harrasteesta. Vaikka ohjelmistoradiot ovat tuoneet monelle uutta virtaa harrasteeseen, näyttää että sen tuoma doping saattaa olla käytetty, kun peruskaurapelto on niitetty puhki, mutta kelit eivät kuitenkaan ole kehittyneet laitteiden mukana. Huonon FM-kesän jäljiltä kuulen paljon kommentteja, joissa jo piilee pieni masennuksen siemen.
Miten tunnistan merkit itsessäni? Jos pelkkä radion avaaminen on kynnys ja tuottaa tunteen, että paljon hauskempaa olisi, jos ei tarvitsisi kuunnella ollenkaan. Yllätin itseni tästä elokuussa.
Lapsiperheissä sovitaan nykyään rajoituksia tietokoneiden kanssa pelaamiseen. Jos tunnistat burnoutin oireita DX-kuuntelussa, kannattaa ehkä harkita samaa ja hellittää hyperharrastamista. Harrasteemme on varmasti elämää suurempi; juuri siksi kannattaa omaa suhdetta siihen varjella ja hoitaa kuten tärkeää parisuhdetta, eli jättää suhteelle myös tilaa hengittää. Näin harraste säilyy alati kiehtovana koko loppuelämän kumppanina.
Jukka Kotovirta
Vastaa