Ikoninen B-K-antenni

Blaw-Knox -yhtiö oli iso teräsrakenteiden ja mastojen valmistaja Pittsburghissa Pennsylvaniassa. Yhtiö tunnetaan kuitenkin paremmin sen erikoisista radiomastoista, joista suurin osa rakennettiin 1930-luvulla Yhdysvalloissa. Vaikka Blaw-Knox rakensi monenlaisia torneja, termi Blaw-Knox-masto viittaa tavallisesti yhtiön epätavalliseen “timanttimuotoiseen” radiomastoon.

Vuoden 1942-mainos väitti, että Blaw-Knox rakensi 70 % kaikista radiomastoista Yhdysvalloissa. Useiden radioasemien logoissa siksi BK-mastot olivatkin yleisiä. ”Timanttimallisen” maston patentoivat Nicholas Gerten ja Ralph Jenner Blaw-Knoxille heinäkuussa 1930.  Aikaisemmat keski- ja pitkäaaltoantennit olivat yleensä mastojen välisiä johtimia. Olennainen ero Blaw-Knox-antennissa oli, kuten moderneissa AM-lähetysmastoissa, että myös itse metallimaston rakenne toimi antennina.  Jotta maston korkeataajuuspotentiaali ei pääsisi oikosulun kautta maahan, tornin kapea alempi pää on asennettu noin 3 metriä leveälle keraamiselle eristeelle, joka oli usein muotoiltu pallon muotoiseksi.

Blaw-Knox-tornin erikoispiirre oli juuri sen laaja rombinen muoto, joka lisäsi sen jäykkyyttä ja vähensi siis haruksien määrää. Blaw-Knox-mastoihin tarvittiin vain yksi sarja eli n. 4 pystytysvaijeria, jotka oli kiinnitetty maston laajaan “vyötäröön”.  Sitä vastoin ns. kapeat mastot vaativat 2 – 4 sarjaa tukivaijereita enemmän, jotka on kiinnitetty eri korkeuksiin, jotta tornista saadaan jäykkä. Vähempien haruksien etuna oli myös yksinkertaistaa antennin sähköistä olemusta, koska johtavat harukset häiritsivät antennin säteilykuvioita.

Harukset tuli siksi eristää hyvin, etteivät ne olisi toimineet lisäantenneina, eivätkä tuhlaisi siksi antennin säteilytehoa. Vaikka eristys maastakin olisi ollut hyvä, harukset voisivat toimia loistehon resonanssina päästämällä radioaaltoja myös muihin suuntiin ja muuttamalla siten radioantennin säteilykuviota. Monissa Blaw-Knox-mastoissa ylempi pyramidaalinen osa oli pidempi kuin alempi, jotta harusten kiinnityspisteet olisivat mahdollisimman alhaalla ja samalla minimoiden niiden häiriöt. BK-antennipatentin toinen etu oli, että antenni voitiin pystyttää kahdessa osassa. Se helpotti tuntuvasti sen pystytystä. Lähin toiminnassa oleva Blaw-Knox – antenni lienee Latviassa, josta oheinen QSL:n kuva todisteena.

https://en.wikipedia.org/wiki/Blaw-Knox_tower

Kari Kallio, Lahti