Pääkirjoitus, Radiomaailma 2/2020

DX-Kuuntelu 4.0

Ne, jotka ovat olleet vähänkään tekemisissä saksalaisen teollisuuden kanssa, eivät ole voineet välttyä kuulemasta käsitettä Industri 4.0. Hankkeella haetaan teollistumisen seuraavaa aaltoa, jossa tekoälyllä varustetut tehdaslattian robotit ja muut koneet sekä alihankintaketjut kommunikoivat saumattomasti esineiden internetin kautta ja kaikki on reaaliaikaista, mitattavaa ja ohjattavaa.

Menemättä sen syvemmälle Saksan historiaan, aloin miettiä, olemmeko me DX-kuuntelussa vihdoin siirtyneet harmooniseen neljänteen vaiheeseen?

Ensimmäinen vaihe luonnollisesti oli aika, jolloin DX-kuuntelu ei aina edes ollut DX-kuuntelua: keski- ja lyhyiden aaltojen selaaminen kuului radion normaaliin käyttöön ja ulkomaisten asemien ohjelmatietoja julkaistiin päivälehdissä. Radiot olivat aluksi kodin putkiradioita keskusantennilla, omalla ferriitillä tai lyhyehköllä langalla. Juhannusjuhlilla kokon jo hiipuessa Radio Luxembourgia hapuiltiin transistoriradioista. Varsinaiset DX-harrastajat erottuivat ja alkoivat hankkia liikennevastaanottimia ja kehitellä parempia antenneja.

Toinen vaihe alkoi varsin väkivaltaisesti teknologisista irtiotoista: kelanauhuri ja taajuuslaskuri toivat omistajilleen epäreilua kilpailuetua. Niitä perimätiedon mukaan aluksi vastustettiin ja pidettiin suorastaan noitakaluina. Tässä vaiheessa koitti DX-kuuntelun “ammattimaistuminen” alkuaikojen viattomuuden ja ilon kustannuksella. Kilpailtiin kovasti keskenään ja kansainvälisesti, kehiteltiin rankkeja ja raportointiohjeita.

Kolmatta vaihetta elettiin silloin, kun viimeinen suuri ikäluokkamme (1960-luvulla syntyneet) oli päässyt kesätöihin ja osti vähäisillä pennosillaan jo halvaksi käyneitä liikennevastaanottimia tai FM-virittimiä. Niitä modifioitiin suotimilla, pinottiin päällekkäin ja räpläiltiin vimmatusti kaikkia yhtäaikaa. Antennipuolella tehtiin jo tiedettä beverageilla ja “kvageilla”.

Neljäs vaihe alkoi myös kovin väkivaltaisesti. SDR-teknologian saapuessa oltiin taas sytyttämässä rovioita ja yleisinhimilliseen tyyliin ratkaisemassa tulevaisuuden haasteita menneisyyden työkaluilla. DX-ylipapiston muodostamia lautakuntia hajosi sisäisiin riitoihin.

Mutta olisiko nyt kuitenkin niin, että päästyämme 2020-luvulle neljäs aalto olisikin pehmentynyt? Kukin kuitenkin harrastaa kuten haluaa: jotkut ottavat useissa eri paikoissa olevilla etäasemilla kaikki bandit talteen koko ajan, toiset kaivavat vanhat liikennevastaanottimensa komerosta kerran vuodessa ja menevät Lappiin kulinarisoimaan, kolmannet saavat kicksejä ultralight-kuuntelusta mahdollisimman vaatimattomilla laitteilla.

Tunsin ainakin positiivisen ilmapiirin muutoksen viimeisimmässä kesäkokouksessa. Paikalla oli paljon paluumuuttajia, radioamatöörejä ja ihan uusia harrastajia. Viimeksi mainituille eli nyypiöille jaettiin tietoa ja heitä autettiin avoimesti; vanhoja kaunoja ei enää kaiveltu. Kaikkia yhdisti avoin innostus ja uteliaisuus.

Radio on mediana alamäessä, vaikka vuotuisessa Radiot-gaalassa muuta uskotellaankin: musiikin suoratoistopalvelut, tubettajat ja äänikirjat vievät etenkin nuorten korva-ajan. Kymmenen vuoden päästä iso osa nykyisistä lähettimistä lienee sammutettu. Eiköhän nautita harrasteestamme kaikilla keinoilla niin kauan kuin tätä vielä piisaa!

Jukka Kotovirta