Angelin putouksella – Venezuela
Kuva: Salto de Angel valokuvattuna lentokoneen sivuikkunasta.
Jyrki K. Talvitie.
Kahdella eri Venezuelan-matkalla kävin eteläisen Venezuelan sademetsän siimeksessä Orinocon sivujoen Caronín latvoilla viidakkohotellissa, joka on Caronín sivujoen Carroan varrella Saltos de Hachan eli ”kirvesputousten” laguunin rannalla. Paikka on aivan upea kaikessa yksinäisyydessään. Vierellä on valtava ylätasanko, osa La Gran Sabanaa, suurta savannia. Sen tasamaalle on ollut helppo rakentaa lentokenttä, jolle voivat laskeutua nykyaikaiset suihkukoneetkin.
Silloin kun minä siellä kävin, vuosina 1976 ja 1981, venezuelalainen kotimaan lentoyhtiö AVENSA lensi sinne Canaimaan DC9-koneilla. Koneiden laskeutumispaikalta oli vain kivenheitto viidakkohotellille, missä oli kaikki nykyajan mukavuudet ja mistä oli upea näköala putousten edessä olevalle laguunille, jota reunustivat kullanväriset hiekkarannat. Kaukana horisontissa kohosi alueelle tyypillisiä karstivuoria, joille ovat tyypillisiä kohtisuorat seinämät ja tasalaki. Niiden paikallinen nimi on tepuy.
Canaimaan ei kuitenkaan mennä pelkästään ihailemaan laguunia ja kaukana siintäviä vuoria. Canaiman matkan motiivina on nähdä Salto de Angel eli englanniksi Angel Falls, maailman korkein vesiputous. Jotkut matkatoimistot ovat antaneet mielikuvituksensa laukata estoitta ja väittävät, että nimi tarkoittaisi ”enkelten putous”. Ei sinne päinkään! Kerrotaanpa tosiasiat. Jos tarkoitus olisi antaa kuva ”enkeliputouksesta”, Angel-nimen A:n päällä olisi painomerkki eli siis Ángel. Mutta kun ei ole. Se Angel on nimittäin löytäjän sukunimi eikä mikään enkeli.
Vuonna 1933 yhdysvaltalainen kullanetsijä, seikkailija ja ”puskapilotti” Johnny (Jimmie) Angel oli lentäen liikkeelle Venezuelan eteläosissa. Alue on tunnettu vaikeakulkuisuudestaan, eristäytyneisyydestään ja rehevästä luonnostaan, joka rajan eteläpuolella Brasiliassa jatkuu Amazonin sademetsänä aina etelään Argentiinan pohjoisosiin asti. Hän löysi tuon putouksen, tai oikeammin toi tiedon sen olemassaolosta nykymaailmalle. Paikalliset inkkarithan olivat putouksen tunteneet jo satoja vuosia elleivät kauemminkin.
Näin ollen putouksen oikea nimi on Angelin putous, äännettynä ”eindzelin putous”. ”Enkelten putous” se ei voisi olla millään mekanismilla. Espanjaksi se olisi ”Salto de los Ángeles”, mitä se ei siis ole! Kokonaan toinen asia on, että valtaosa venezuelalaisista varmastikin ääntää nimen ”salto de anhel”. Eikö olekin helppoa.
Sherlock Holmesin luoja kirjailija Sir Arthur Conan Doyle julkaisi vuonna 1912 romaanin The Lost World, suomennettuna Kadonnut maailma (1916). Se on sijoitettu Etelä-Amerikkaan suunnilleen Brasilian ja Venezuelan välimaastossa sijaitsevalle ylätasangolle, joka siis voisi olla juuri tämä tepuy-alue.
Oli miten oli, Johnny Angel kuljeskeli näillä seuduilla kullan kiilto silmissään. Kullanetsijänä hän ei näillä seuduilla ollut ensimmäinen, eikä varmasti viimeinenkään. Niitähän on riittänyt. Sen sijaan hänellä oli yksi etu puolellaan muihin verrattuna: hänen kulkuvälineenään oli pieni yksimoottorinen lentokone. Niinpä hän näki paljon sellaista, mitä moni muu ei ollut koskaan nähnyt. Huikein näky oli varmasti se, kun hän lensi pienellä lentokoneellaan Auyantepuy-vuoren editse. Hän näki tavattoman korkean vesiputouksen, jonka vesi leijui alas vuoren reunan yli ja putosi kilometrin matkan alas viidakkoon muodostaen osan Carroa-joen vedestä. Myöhemmät mittaukset ovat osoittaneet putouksen korkeudeksi 1002 metriä.
Olen itse kahdesti ollut AVENSA:n DC9:ssä sen lentäessä hitaasti kahden tepuyn välisessä kanjonissa taiteillen Salto de Angelin editse. Ensimmäinen kerta tapahtui joulukuussa, toinen kerta huhtikuussa. Joulukuussa putouksessa virtasi runsaasti vettä, huhtikuussa se oli siihen verrattuna pelkkä pieni lirisevä puro, mutta yhtä kaikki näky oli huikaiseva. Kokemus on sikälikin vaikuttava, että tavallisella liikennekoneella harvoin pääsee lentämään vuorien välistä kanjonia kallistellen ja kaarrellen kuin hävittäjäkoneella ikään.
Lento Maiquetían lentokentältä Canaimaan kestää kolmisen tuntia. Siihen sisältyy välilasku Ciudad Guayanassa, Bolívarin osavaltiossa. Se sijaitsee Orinocon päähaaran ja sen merkittävimmän sivujoen Caronín risteyksessä. Ciudad Guayana muodostuu oikeastaan kahdesta kaupungista, jotka ovat eri puolilla jokea: San Félixistä ja Puerto Ordazista. Se on nopeasti kasvanut miljoonakaupungiksi, sillä lähistöllä on rautakaivoksia. Raha liikkuu ja työtilaisuuksia on tarjolla.
Canaiman viidakkohotellista voi tehdä kanootilla ja jalkaisin kolmen päivän mittaisen patikkamatkan Salto de Angelin juurelle, jos haluaa kokea aitoa viidakkotunnelmaa ja viidakossa rämpimisen onnea.
Olen viime vuosina nähnyt televisiossa useitakin dokumenttifilmejä, joissa aiheena ovat olleet Auyantepuyn laelta hyppäävät liitovarjoilijat. Sen lisäksi olen nähnyt ainakin yhden luontodokumentin, joka keskittyi Auyantepuyn laen ainutlaatuiseen kasvillisuuteen. Siellähän kasvit ovat omassa ylhäisessä yksinäisyydessään ja ovat olleet jo tuhansia vuosia, joten siellä on harvinaisia kotoperäisiä kasveja sekä erikoisia lintuja.
Kun mieleeni tulee Venezuela, ajatukseni siirtyvät oitis Canaimaan ja Salto de Angeliin. Se oli ikimuistoinen kokemus. Caracasista ei mieleeni ole jäänyt mitään ihmeempää; se on tyypillinen liian nopeasti kasvanut lattarisuurkaupunki, jota ympäröi alati kasvava surkeiden slummien kehä, erityisesti La Guairaan johtavan moottoritien varrella, sen oikeanpuoleisella rinteellä. Se on nimeltään Petare ja oli populistipresidentti Hugo Chávezin vankkaa tukialuetta, missä rehottaa köyhyyden lisäksi katujengien ja mafian väkivalta, joka niittää kuolemaa asukkaiden keskuudessa.
Tämän päivän Venezuela on kaiken kattavassa kaaoksessa, jonka on aiheuttanut messiaaksi itsensä ylentänyt laskuvarjojoukkojen evp-everstiluutnantti Hugo Chávez, joka sai huseerata Venezuelassa lähes kaksi vuosikymmentä pidäkkeettömästi. Siinä ajassa Venezuelaan päästettiin 30…40000 kuubalaista, jotka ovat ottaneet käytännössä todellisen vallan kuubalaisen bussikuskin koulutuksella maata nimellisesti hallitsevalta Nicolás Maduro -nimiseltä tolvanalta (espanjaksi bobo). Valtaa pitävä joukkio väärentää vaalitulokset, rosvoaa valtion varoja estottomasti, ylläpitää katuterroria epävirallisten aseistettujen colectivo-jengien avulla ja on päästänyt kolumbialaiset huumekartellit käyttämään koko maata ja sen asevoimia tukenaan huumeiden rahtaamisessa Kuuban kautta Yhdysvaltoihin. Huumeraha on korruptoinut koko hallinnon. Venezuelan oma raha on menettänyt käytännössä arvonsa ja inflaatioprosentti huitelee vähintään kymmenessä tuhannessa prosentissa, korkeammastakin puhutaan. Edes tärkeimpään kotimaiseen tuotantoon eli petroteollisuuteen ei ole investoitu ollenkaan, koneiston on annettu rappeutua ja hyvin palkattuja johtajan virkoja on jaettu poliittisille kannattajille, joilla ei ole minkään valtakunnan pätevyyttä. Öljyn on pudonnut kolmannekseen entisestään. Koko maa on kuilun partaalla.
Onneksi näin, millainen Venezuela oli silloin ennen.
Vastaa