Radio sata vuotta – Yleisradion synty
Näinä aikoina joka vuosi vietetään erilaisia radion merkkipäiviä. Tampereen Radion satavuotisjuhlia vietettiin 2023, ja tänä vuonna on kulunut sata vuotta Helsingin Radiolan toiminnan alkamisesta. Tässä artikkelissa tarkastellaan yleisradiolähetysten historiaa vuoteen 1920 saakka. Tarkoitus on täsmentää ja kumota virheellisiä käsityksiä, joita vieläkin esiintyy alan historioissa ja lehtijutuissa aivan liiaksi.
Artikkeli on alunperin ilmestynyt Radiomaailman numerossa 4/2020.
Pittsburghin KDKA on aina mainostanut olevansa maailman ensimmäinen yleisradioasema, joka aloitti toimintansa presidentinvaalilähetyksellä 1920.
Vai oliko? Tästä saamme väitellä loputtomasti. Kaikki mitä olette oppineet yleisradiotoiminnan alusta vanhoista nuorisokirjoista lukemalla, on väärin. Joka tapauksessa vuonna 1920 yleisradio ryöpsähti liikkeelle niin monessa maassa, että sitä on alettu pitää yleisradiotoiminnan syntymävuotena.
Ihmisäänen välittäminen langattomasti tuli luontevaksi tavoitteeksi heti, kun puhelin ja radio oli keksitty. Ongelmana vain oli, että sitä varten täytyi keksiä aivan uutta tekniikkaa.
Varhaiset radiolaitteistot kykenivät lähettämään vain kantoaaltoa. Valdemar Poulsen sai jo 1903 nostettua valokaarilähettimen värähtelytaajuuden jopa 200 kilohertsiin, mutta se menetelmä ei soveltunut äänen välittämiseen lainkaan.
Ernst Alexandersonilla oli parempi ajatus. Otetaan suuri vaihtovirtageneraattori, korkeataajuusalternaattori, joka oskilloi korkeataajuista, jopa 100 kilohertsin kantoaaltoa, jota voi katkoa kuten sähkötyksessä tehdään, tai moduloida. Vuonna 1906 Reginald Fessenden tilasi Alexanderssonilta 50 kW tehoisen alternaattorin ja sijoitti sen Brant Rockiin, Massachusettsiin, Atlantin ylittävää sanomaliikennettä varten. 21.12.1906 Fessenden demonstroi julkisesti Brant Rockissa, kuinka lähetystä moduloidaan äänellä.
Fessendenin lähetysasema Brant Rockissa. Tarinan mukaan täältä lähetettiin jouluna 1906 maailman ensimmäinen ääni- ja musiikkilähetyskoe.
Reginald Fessenden: pioneerilähetys, jota ei kuultu
Tämä tarina on esiintynyt kaikissa radion historioissa meidän päiviimme asti: Jouluaattona 1906 Fessenden lähetti Atlantin laivoille joululähetyksen puhetta ja musiikkia. Äänilevyltä soitettiin Händelin Largo ja Fessenden itse soitti viululla koraalin O Holy Night. Päätteeksi lausuttiin Raamatun jae ”Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maan päällä ihmisten kesken hyvä tahto.” Seuraava lähetys tapahtui uudenvuodenaattona. Väittämän mukaan kuunteluraportteja oli saapunut jouluna Virginiasta ja uudenvuodenlähetys oli kuultu Karibialla saakka. Tämä oli historian ensimmäinen kerta, kun puhetta ja musiikkia oli välitetty radioteitse yleisölle.
Myöhemmin on alettu epäillä, järjestettiinkö koko lähetystä milloinkaan.
Radiolla varustettu laiva oli harvinaisuus vielä 1906. Ne tunnettiin nimeltä. Kun Fessendenin lähetyksen satavuotisjuhlaa vietettiin vuonna 2006, tutkijat kävivät läpi tuonaikaisten radiolaivojen sähköttäjien lokikirjat. Yhdestäkään ei löytynyt merkintää musiikkilähetyksen vastaanotosta. Tapauksesta ei kirjoitettu sanomalehdissä. Kuuluvuusraportteja ei löydy. Ensimmäinen maininta historiallisesta virstanpylväästä julkaistiin vasta vuonna 1932!
Voi olla, että Fessendenin joululähetykset todella lähetettiin. Mutta ei ole todisteita, että kukaan olisi niitä kuullut.
Jos puu kaatuu metsässä, eikä kukaan ole sitä kuulemassa, niin kuuluuko siitä ääni? Ehkä historian ensimmäistä yleisradiolähetystä on etsittävä toisaalta.
Frank Conradin 8XK:n kodikas radiostudio vuonna 1920. Laitteisto on koteloitu puisiin hedelmälaatikoihin ja mikrofonin virkaa toimittaa puhelin.
Frank Conrad: Ohjelmaa massoille
Oli luontevaa, että alan alkutaipaleella kokeilijat lähettivät ohjelmia toisille kokeilijoille. Radiosta oli tullut nopeasti oman aikansa tietokone – apparaatti, joka rakennettiin itse osista ohjeiden ja oman maun mukaan. Alan lehtiä ja kirjallisuutta rakennuspiirustuksineen tupsahti markkinoille kuin yhdessä yössä. Ja ketkä olivatkaan innostuneimpia asiasta elleivät pojat ja nuoret miehet.
Mutta voiko sellaista kutsua yleisradioksi? Suurelta yleisöltä ei voi edellyttää teknistä perehtyneisyyttä, eikä laitteistojakaan oltu rakennettu suurta yleisöä varten. Kyseessä oli pikemminkin erityisradio. Westinghousen insinööri Frank Conrad Pittsburghissa halusi muuttaa asian.
Conradin radioasema 8XK ilmestyi kutsuluetteloihin vuonna 1916 tavallisena amatööriasemana. Kun Yhdysvallat pian liittyi maailmansotaan, kaikki siviiliradioasemat määrättiin suljettavaksi. 17.4.1917 alkaen oli laitonta omistaa edes radiovastaanotinta. Samankaltaisia määräyksiä noudatettiin kaikissa sotaa käyneissä maissa. Kiellot purettiin asteittain vuonna 1919, ja näin vuodesta 1920 tuli radion historian hullu vuosi, monissa maissa yleisradion todellinen syntymävuosi.
Kun 8XK palasi eetteriin, Conrad järjesti äänilevykonsertin, jota seuraamaan kutsuttiin vastaanottimien ääreen lehdistön edustajia. Tiskijukka Conrad kuulutti numerot, ja reportteri kehaisi, kuinka monenmoista marssi- ooppera- ja ragmusiikkia tuona iltana saatiin kuulla. Palautettakin saatiin välittömästi. Amatöörit lähettivät levyjen perään sähkötyksellä aplodit. “Mielenkiintoista oli myös kuulla kesken levyn naisen naurua, joka kuului täysin kirkkaasti ja luonnollisena. Herra Conrad selitti, että hänen vaimonsa oli saapunut huoneeseen kesken kaiken ja nauroi hänen lohkaisulleen.” Yleisömääräksi Pittsburgh Gazette arvioi kerrassaan kaksisataa henkeä.
Kesän 1920 kuluessa Conradin konserttilähetykset muuttuivat yhä kunnianhimoisemmiksi elävine artisteineen. Samaan aikaan Westinghousen varajohtaja H.P.Davis oli päätynyt ajatukseen, että radiota käytettiin täsmälleen väärin; henkilökohtaisten tai liikeviestien välittämiseen yhdestä pisteestä toiseen pisteeseen. Tuollaiseen tarkoitukseen olisi sähke parempi. Langattoman perusluonne oli, että se välitti saman viestin lukuisille anonyymeille vastaanottajille sijaintipaikasta riippumatta. Sen sijaan, että halutaan rajata vastaanottajien määrää, pitäisi heidät kutsua mukaan.
Davis ja Conrad olivat samaa mieltä. Radio oli joukko-, ei yksityisviestintää. Westinghousen tehtaalla Itä-Pittsburghissa oli valmistumassa suuritehoinen langaton lähetin, joka päätettiin kesken kaiken muokata radiopuhelulähettimeksi. Avajaispäiväksi päätettiin presidentinvaalien päivä 2.11.1920, Pittsburgh Postin puhelinlinjalta ja Conradin 8XK:n amatööriverkon kautta kuultiin tuoreimmat tiedot. Conrad oli myös koko illan valmiudessa ottaa lähetys haltuunsa, jos kaupungin itäpuolella uudella suurasemalla nimeltä KDKA menisi jotakin vikaan.
Kun operaatiota arvioi nyt sata vuotta myöhemmin, niin sehän oli valtava. Lähetystä markkinoitiin ahkerasti etukäteen Westinghousen nimellä ja markkinointibudjetilla. Conradin amatöörikerho välitti KDKA:n lähetystä eteenpäin lukuisten amatööriasemien voimin. Pittsburghin kaduille välitettiin uutiset valomainoksin ja kovaäänisten välityksellä, ja joka käänteessä muistettiin mainita, että tämän tarjoaa teille Westinghouse ja broadcasting-asema KDKA. Siitä alkaen eri lähteissä on uskottu Westinghousen mainososastoa, ja nielty mukisematta KDKA:n väite, että se on maailman ensimmäinen yleisradioasema.
Jos yleisradiona pidetään säännöllistä ja etukäteen ilmoitettua puhe- ja musiikkitarjontaa, niin KDKA:lla oli lukuisia edeltäjiä.
KDKA lokakuussa 1920.
Lee De Forest: keksijä, joka ei tiennyt mitä keksi
Vuonna 1907 Lee De Forest sai valmiiksi maailman ensimmäisen puhetaajuuksille soveltuvan vastaanottimen, jonka hän risti Audioniksi. Se sisälsi ennennäkemätöntä teknikkaa, sillä sen sisällä oli ilmaisimena radioputki, triodi, joka sai virtansa 22 voltin paristosta. Varhaiset putket eivät olleet tyhjiöputkia, vaan kaasuputkia, sillä De Forestin mielestä kaasu tarvittiin ioneja johtavaksi aineeksi, eikä elektroniputkien vahvistuskykyä keksitty hyödyntää ennen kuin 1912, mutta ne olivat radion popularisoinnin kannalta aivan välttämättömiä komponentteja. Huoneessa levällään ja seinillä lojunut laitteisto voitiin nyt rakentaa pieneen tilaan kodinkalusteeksi.
Vasta vuonna 1914 Edwin Armstrong, superheterodynen ja FM-radion keksijä, selvitti ja kuvasi ensimmäisenä, kuinka tyhjiöputki toimii. Kun herrat Armstrong ja De Forest ajautuivat oikeusjuttuun siitä, kummalle kuuluu regeneratiivisen vastaanottimen patentti, niin omaksikin hämmästyksekseen Armstrong kykeni todistamaan oikeudelle, että De Forest ei vieläkään ollut käsittänyt, mitä hänen elektroniputkensa oikeastaan tekee. Oli kuvaavaa, että De Forestille ei ikinä tullut mieleen, että hänen putkestaan olisi saanut vahvistimen kaukopuhelinlinjoille. Kysyntä olisi ollut rajaton.
De Forest teki kokeilujaan USA:n laivaston sponsoroimana, ja lähetti useaan otteeseen vuosina 1906-1910 puhetta ja musiikkia. 1910 hän järjesti suoran oopperaradioinnin New Yorkin Metropolitanista. Tapaus herätti runsaasti huomiota, sillä itse Enrico Caruso laulaisi suorassa lähetyksessä. New Yorkiin sirotellut viisikymmentä vastaanotinta välittivät Metropolitanin lähetyksen, jota kuvattiin jonkinasteiseksi pettymykseksi. Toisaalla vastaanottoa häiritsi läheinen sähköttäjä, toisissa luureissa kuultiin ilmeisesti melkein laulua, ja kuulijoiden kesken syntyi väittelyä siitä, olivatko äänet musiikkia. Laitteet olivat epäherkkiä, selektivisyyttä ei ollut lainkaan, ja 3000 ohmin kidekuulokkeiden toistokäyrä oli mitä oli.
Harvinainen mainoskuva: Lee De Forest kuuntelee uusimpia Columbian levyjä Lee De Forestin Audion-vastaanottimella Lee De Forestin 2XG-radioasemalta. Music Trade Review, marraskuu 1916.
Vuonna 1916 De Forest oli lopulta valmis aloittamaan säännölliset lähetykset New Yorkissa asemalta 2XG. Taajuus oli 375 kHz ja se oli maailman ensimmäinen radioasema, jonka lähettimet käyttivät elektroniputkia. Musiikkia oli lähetyksissä runsaasti, sillä De Forest teki sopimuksen Columbian kanssa, ja radioi Columbian tuoreimpia äänilevyjä kolmena iltana viikossa.
USA:n presidentinvaali-iltana marraskuussa 1916 De Forestin asema lähetti vaalivalvojaiset suorana lähetyksenä, neljä vuotta ennen KDKA:ta. New York American –lehdestä vedettiin puhelinlinja De Forestin studioon, jossa oltiin täysin tilanteen tasalla. De Forest oli yksi illan kuuluttajista, ja kun hän lopetti lähetyksen kello 23, hän oli vakuuttanut näkymättömälle yleisölleen, että Charles Hughes oli uusi presidentti. De Forest painui pehkuihin uskoen tehneensä viestinnän historiaa, ja seuraavana aamuna hän heräsi lukeakseen sanomalehtien lisälehdistä, että Woodrow Wilson oli voittanut vaalit Kalifornian äänillä.
2XG:llä oli kuuntelijoita. Vaalilähetystä seurasi arviolta 7000 amatööriä Pohjois-Carolinassa saakka. Yksi nuorista amatööreistä, Carl Dreher, muisteli myöhemmin että De Forestin lähetysten laatu oli varsin hyvä. “Minulla oli tapana kuunnella asemaa tuntikausia kerralla”.
Tammikuussa 1917 De Forestin asema mahdollisesti ensimmäisenä maailmassa pyysi kuuntelijoilta kuunteluraportteja postikorteilla. Viisisataa kuuntelijaa vastasi. De Forest oli yllättynyt naispuolisten kuuntelijoiden suuresta määrästä. Muuannen rouvashenkilön mielestä ohjelma oli ollut niin mukaansatempaavaa, että ruoka oli palanut liedelle.
Nyt meille pitäisi olla selvää, että ensimmäisen todellisen yleisradioaseman perusti De Forest vuonna 1916. Mutta näin meidän kesken voin kertoa luottamuksellisesti, että niin ei ollut.
Charles Herroldin radiolaboratorio San Josessa vuonna 1912. Herrold itse seisoo oviaukossa, yllään kyltti “Wireless research laboratory. No admittance. Whole work is in progress.”
Charles Herrold: Kouluradion käynnistäjä
Itseoppinut Stanfordin pudokas Charles Herrold luki sanomalehdestä vuonna 1907, että De Forest oli New Yorkissa lähettänyt langattomasti laulukonsertin suurelle yleisölle. Uutinen oli kahden rivin mittainen, mutta vaikutti Herroldiin kuin salamanisku. Hän oli nähnyt tulevaisuuden, ja tulevaisuus olisi langaton. Suurinpiirtein siltä istumalta Herrold perusti Kalifornian San Joseen laitoksen nimeltä Herroldin langattoman ja teknillinen opisto, jossa ”tohtori” Herrold koulutti laiva- ja maasähköttäjiä.
1909 Herrold suoritti ensimmäisen onnistuneen lähetyskokeen ja 1912 hän aloitti opistossaan säännölliset kouluradiolähetykset ratkaistuaan mikrofonin ylikuumenemisen ongelman. Herroldin hiilimikrofoni vaati vesijäähdytyksen, ettei se olisi syttynyt palamaan. Herroldin aseman ohjelmista ei itärannikolla monikaan tiennyt, ja hänen historiallinen merkityksensä jäi lähes huomiotta. Tämän takia jälkipolville on jäänyt hyvin vähän mainintoja siitä, millaista ohjelmaa Herrold oikeastaan lähetti. Mutta on kiistatonta, että kun yleisradioasemille jaettiin myöhemmin kutsuja, Herroldin kouluradio San Josessa sai kutsun KQW. Perustamisvuosi oli siis 1912.
Belgian kuninkaan puutarhassa
Näinä varhaisvuosina Euroopassakin päähuomio oli sähkötysasemissa. Belgian kahden kilowatin tehoinen pitkäaaltosuurasema aloitti maaliskuussa 1914 Lakenissa aivan kuninkaanpalatsin naapurissa. Kokeeksi lähetetty musiikkitesti vastaanotettiin heti Pariisissa Eiffel-tornissa. Toista konserttia sponsoroi itse Belgian kuningatar Elisabeth. Näitä konsertteja lähetettiin koko kesän 1914 ajan joka lauantai klo 17, kunnes maailmansota syttyi ja kuningas Albert määräsi kaikki radioasemat hävitettäviksi, etteivät saksalaiset miehittäjät pystyisi käyttämään niitä hyväkseen.
Lakenin radioaseman päätarkoitus oli yhteydenpito siirtomaahan, Belgian Kongoon. Leopoldvilleen (Kinshasa) rakennettiin tarkoitusta varten Lakenin aseman kopio, jonka lähetysteho oli viisi kilowattia. Sen ei ollut tarkoituskaan tulla kuulluksi Belgiassa, vaan välittää Lakenista lähetetyt viestit sisämaahan Bananaan ja Bomaan.
Hanso Idzerda
Hanso Idzerda: Ensimmäiset ulkomaanlähetykset
Maailmansodan takia Euroopassa oltiin tuiki tietämättömiä, mitä Amerikassa oli saatu aikaan. Niinpä Hollannissa Hans Henricus Schotanus à Steringa Idzerda, tuttavien kesken Hanso, ei voinut käyttää De Forestin radioputkia. Hän joutui keksimään ne itse. Hanso Idzerdan Ideezet oli tyhjiötriodi, jonka valmistamiseen hänellä ei ollut resursseja, mutta Philipsillä Eindhovenissa oli. Diili oli loistava: Idzerda sai yksinoikeuden myydä suunnittelemiaan putkia, jotka Philips valmisti. Tunnetun radiomiehen Idzerdan nimellä ne kävivät erinomaisesti kaupaksi. Näin oli hehkulamppujen valmistaja Philips yllättäen päätynyt radioalalle.
Vuonna 1919 Idzerda sai luvan kaupalliselle yleisradioasemalle, jolle viranomaiset antoivat kutsun PCGG. Idzerdan lähetin Pohjanmeren rannalla Scheveningenissä sijaitsi ihanteellisessa paikassa ja kuului voimakkaasti Englannissa asti. Kun Idzerda otti ohjelmistoon säännölliset konsertit Scheveningenin kylpylästä, hänen lähetyksensä keräsivät kansainvälisen kuulijakunnan ja englanninkieliset lähetykset saivat sponsorikseen Daily Mailin. Idzerda oli siis ensimmäisenä aloittanut sekä eurooppalaisen mainosradion että ulkomaille suunnatut lähetykset.
Kuten a:han päättyvästä nimestä voi päätellä, Idzerda oli friisiläinen. Hän oli Friiseinmaan maaseutupiraattien kaukainen edeltäjä. Nämä latoasemat ovat yhä voimakkaimmin Suomessa kuuluvia hollantilaisia radioasemia.
Idzerda kuoli vuonna 1944. V2-raketti oli osunut hänen kotinsa lähelle, ja ankarien varoitusten yllyttämänä hän meni salaa katsomaan raketin jäänteitä. Saksalaiset ampuivat hänet vakoilijana.
Idzerdan konstruoima Ideezet, Philipsin ensimmäinen radioputki, joka mainoksen mukaan ainoana kykenee saavuttamaan yhteyden valtameren taakse. Elokuu 1918.
Radion hullu vuosi 1920
Sen lisäksi, että olemme tarmokkaasti kyseenalaistaneet, että KDKA olisi ensimmäinen yleisradioasema maailmassa, voisi kaiken huipuksi kysyä, oliko KDKA edes ensimmäinen yleisradioasema Pittsburghissa. Francis Pottsin ja Richard Johnstonen asemalle 8ZAE hankittiin marraskuussa 1919 De Forestin putkilähetin ja he ryhtyivät soittamaan musiikkia asemarakennuksessa sijainneen radiokaupan piristykseksi. 27.1.1920 kuullussa konsertissa soitettiin 15 levyä, ja helmikuusta alkaen joka tiistai ja torstai lähetettiin kolmen tunnin mittainen ohjelma.
8ZAE ei sano kutsuna mitään, mutta kun asemalle annettiin vuonna 1922 uuden järjestelmän mukaiset kutsukirjaimet, siitä tuli KQV. Kun KDKA aloitti toimintansa suurella mainostuksella ja paukkeella, niin KQV oli ollut äänessä yleisradio-ohjelmalla jo melkein vuoden verran.
KOA, Denver, Colorado. 1924.
Muualla maailmassa vuonna 1920 radio suoritti yhä uusia aluevaltauksia, jotka voi vain luetella kursorisesti:
BRITANNIA: Marconin yhtiö aloitti lyhyen testijakson jälkeen päivittäiset musiikkilähetykset 15.6. Chelmsfordista asemalta 2MT, tuon aikaisen foneettisen järjestelmän mukaan lausuttuna Two Emma Toc. Daily Mailin sponsoroimassa lähetyksessä esiintyi kuuluisa australialainen sopraano Nellie Melba. Chelmsfordin säännölliset lähetykset herättivät tavattomasti huomiota, ja niistä tuli kesän 1920 puheenaihe. Lokakuussa viranomaiset olivat ärsyyntyneet kylliksi tällaisesta radioaaltojen saastuttamisesta siviilivouhotuksella, ja niin Britannian Posti- ja lennätinlaitos kielsi kaiken yleisradiotoiminnan Britannian maaperällä lopullisesti ja ikuisiksi ajoiksi. Kaksi vuotta myöhemmin ikuisuus oli peruutettu.
KANADA: Suosittu laulajatar Dorothy Lytton esiintyi 20.5.1920 Montrealissa Marconin tehtaiden XWA-asemalla Kanadan ensimmäisessä suorassa konserttilähetyksessä. Fessendenin kokeiluista poiketen lähetyksestä oli ilmoitettu etukäteen ja sillä oli kuuntelijoitakin. Lähetystä seurasi Kanadan kuninkaallinen tiedeseura Chateau Lauriel –hotellin tanssisalissa Ottawassa.
ARGENTIINA: Guglielmo Marconi oli asunut Buenos Airesissa vuonna 1910 ja demonstroinut mm. leija-antennia. Tästä innostuneena Enrique Susini ja pari muuta lääketieteen opiskelijaa aloittivat omat kokeilunsa. Vuonna 1920 he olivat päässeet niin pitkälle, että asensivat mikrofonit ja lähettimet Buenos Airesin Coliseo-teatteriin, josta radioitiin Parsifal 27.8.1920. Tästä ponnistuksesta sukeutui vähitellen LOR Radio Argentina, jota argentiinalaiset kutsuvat maailman ensimmäiseksi lisensioiduksi radioasemaksi. Radiovastaanottimia oli Argentiinassa tuolla hetkellä huimat 20 kappaletta.
SAKSA: Tekniikan suurvalta Saksa liittyi radiomaiden joukkoon vuoden 1920 viimeisillä hetkillä, kun Königs Wüsterhausenin lennätinaseman henkilökunta lähetti itse kokoamansa joulukonsertin. Päivämäärää 22.12.1920 pidetään nykyisin Saksan yleisradiotoiminnan alkuna.
Kukaties vuoden 1920 merkittävimmän keksinnön teki sittenkin Frank Conrad, vaikka se keksintö ei ollutkaan KDKA. Vuoden 1920 aikana Conrad keräsi havaintoja, jotka viittasivat siihen, että 8XK:n harmoniset yliaallot etenivät kauemmaksi ja jopa paremmalla voimakkuudella kuin varsinaisella lähetystaajuudella ja etenkin pimeän aikaan. Conrad ja häntä kuuntelevat amatöörit olivat keksineet lyhytaallot, ja asian valtava merkitys alkoi vähitellen kirkastua seuraavien vuosien aikana. Conrad oli ensimmäisenä tutustunut DX-kuunteluun, ja ilman sitä maailma olisi ollut paljon köyhempi.
Kirjallisuutta:
Mike Adams: Lee De Forest, King of Radio, Television and Film, New York 2012.
AWR Wavescan.
Beeld en geluid.
Bruno Brasseur: Hallo Hallo, hier Radio Laken.
A.J.Burrows: The Story of Broadcasting, Lontoo 1924.
E.P.J.Shurick: The First Quarter Century of American Broadcasting, Kansas City 1946.
Mary Vipond: The First Decade of Canadian Broadcasting, Toronto 1992.
Vastaa