Tämän päivän dx-kuuntelu

Kuvassa Perseus-sdr:n käyttöliittymä (klikkaa kuva suuremmaksi). Taajuudella 88,0 kuunnellaan Kreikan Yleisradiota ERT:iä FM:llä, Suomessa. 88,1:llä vieressä Bulgaria. 

Saatat olla ummikko radioharrastusten suhteen, tai kukaties aikoinaan Radio Luxembourgia ja BBC:n suomenkielisiä lähetyksiä kuunnellut vanhempi henkilö. Ehkä Sinua kiinnostaa jossakin määrin langaton viestintä, tai erilaiset tietokoneiden oheislaitteet. Kenties DX-kuuntelu voisi olla sinua varten?

Wanhalle pierulle voimme kertoa, että ne ajat eivät enää palaa, jolloin jokaisella maailman maalla oli oma ulkomaanpalvelu joka lähetti valtion ilosanomaa lukuisilla eri kielillä, mm. suomeksi. Lähetinkeskukset on purettu ja romutettu, sillä poliitikko- ja virkamiesportaissa on keksitty, että lyhytaaltolähetys on tehoton ja kallis tapa välittää sanaa ulkomaille. Paljon kustannustehokkaampaa on välittää ohjelmaa internetin kautta Addis Abebaan, jossa saattaa olla tarjolla sähköä neljä tuntia päivässä ja nopein nettiyhteys on 48 kilon puhelinmodeemi.

Takana on myös lattareiden kulta-aika, jolloin 5 MHz taajuuksilla kuului joka yö asemia kaikkialta Etelä-Amerikasta. Ne asemat ovat lopettaneet lyhytaalloilla lähes tyystin ja siirtyneet keskiaalloille tai FM:lle. Etelämanner on sen sijaan yhä toisinaan kuultavissa.

Sen sijaan, kun Euroopassa ei tarvita eikä käytetä enää kylmän sodan muistoina toimineita 500-1000 kilowatin helvetinkoneita keskiaalloilla, niin keskiaallot ovat paljon puhtaampia meidän maanosamme häiriköistä kuin parikymmentä vuotta sitten. Eteen on avautunut ennennäkemätön määrä suhteellisen vapaita taajuuksia, joilta voi kuunnella ainaisten saksalaisten ja venäläisten sijasta mitä hämmästyttävämpiä kiinalaisia, japanilaisia, intialaisia, ja totta kai Amerikkaa Newfoundlandista Tulimaahan. 2000-luvun vuosina on Etelä-Suomen rannikolla napattu harvinaisia jenkkejä, jotka kuullakseen olisi aiemmin joutunut matkustamaan Lapin jängälle kilometrin pituisia antenneja vetelemään, lähemmäksi asemia ja pakoon eurooppalaisia tehomyllyjä.

Vuosikymmenien takainen käytetty, halpa matkaradio tai liikennevastaanotin toimii DX-tarkoituksessa yhä komeasti, mutta tämän päivän dx-vastaanotin on yhä useammin tietokoneen lisälaite.

Nykytekniikan avulla voidaan hyödyntää poikkeuksellisia radiokelejä paremmin kuin koskaan ennen, kiitos SDR-radioiden, jotka pystyvät tallentamaan taajuuskaistaa jopa megahertsien leveydeltä, ja uusissa malleissa kaistantallennuskapasiteetti kasvaa kaiken aikaa. Siinä missä ennen nauhoitettiin korkeintaan kahdella vastaanottimella kahta taajuutta c-kasetille, nyt SDR-radio tallentaa ulkoiselle kovalevylle niin monta taajuutta kuin haluaa, vaikka koko keskiaaltokaistan. Esimerkiksi huhtikuun alussa Maakesken kuunteluasemalla nautimme loistokkaasta Peru-aamunoususta. Asemia oli kuultavissa puolen tunnin ajan. Innokkaan tallenteiden hieronnan jälkeen saatoimme tunnistaa ja merkitä lokiin 17 keskiaaltoperulaista. Tällainen tulos olisi ollut perinteisillä, yhtä taajuutta yhdellä kertaa vastaanottavilla vastaanottimilla mahdottomuus.

Radio Nacional Arcangel San Gabriel, Base Esperanza, Antarktis. Kuunneltu Suomessa taajuudella 15476 kHz.

Asiassa on myös varjopuolensa. Jos suuntautuu harrasteessaan nimenomaan uusien asemien metsästykseen, niin nykyään tulee kuunnelleeksi enemmän kovalevyä kuin radiota. Oikein innokas tallentaja saattaa selvittää itselleen ehkä jo vuoden parin kuluessa, mitä hän tiettynä hetkenä nappasikaan aalloilta lojumasta…

SDR-radio ei ole välttämättä edes kallis. USB-tikkuun rakennettu RTL-SDR, jossa on Realtekin piiri RTL2832U, maksaa parikymmentä euroa, ja sitä voi käyttää sellaisenaan 24-1700 MHz taajuuksilla. Juuri tähän malliin on mahdollista rakentaa konvertteri, joka tekee siitä laajakaistaisen vastaanottimen, joka kattaa myös taajuudet 0.01-30 Mhz. Sillä kuuluu jo kaikki, niin pitkät, keskipitkät kuin lyhyet aallot, ja ilman konvertteria suoraan FM. Valmiiksi rakennettu 0,1-1700 MHz vastaanotin maksaa Saksan ebayssa 21,99 euroa. Toimitus Hong Kongista.

SDR-radioiden softia on tarjolla kirjava määrä, niin maksullisia ja maksuttomia. Jos missä, niin radioharrasteessa huomaa kerta toisensa perään, että hintalappu ei ole minkäänlainen laadun tae. Parhaimmaksi osoittautunut ohjelmisto, HDSDR, on ilmainen. On huomattava, että radioissa on rakenteellisia eroja, joiden vuoksi kaikki ohjelmistot eivät sovi yhteen kaikkien SDR:ien kanssa.

Huippuolosuhteet, jossa perulainen musiikkiasema kuuluu jonkin aikaa kuin lähettäisi naapurihuoneesta, ovat tietysti poikkeus, ja riippuvaisia radiokeleistä, joiden luonteesta ja kehittymisestä tiedämme paljon enemmän kuin viime vuosituhannella, emmekä vieläkään tiedä riittävästi.

Internetin ansiosta on nykyään mahdollista seurata kelien tilaa lähes reaaliaikaisesti. Jenkkikuuntelijat hankkivat indeksinsä geomagneettiselta tarkkailuasemalta Boulderista Coloradosta, mutta yhtä mielenkiintoinen ja jopa hyödyllisempi seurattava saattaa olla Kioton DST.

Kioton DST:n käyrä kuvaa suoraan maapallon magneettikentän häiriötilan. Mitä ylempänä käyrä keikkuu nolla-arvon yläpuolella, sitä paremmat olosuhteet vallitsevat kaukokuuntelulle. Kun käyrä romahtaa miinus viiteenkymmeneen, voi sulkea radion ja mennä ulos katselemaan revontulia.

FM-kuuntelijat puolestaan vahtaavat silmä kovana DX-Mapsia ja sieltä MUF-pisteitä. MUF tarkoittaa korkeinta käyttökelpoista taajuutta, ja etenkin kesäisin kartta voi olla lupaavasti punaisena Valko-Venäjän, Puolan, Tanskan tienoilla. Silloin on mahdollisuus kuulla eurooppalaisia FM-asemia 87-108 MHz taajuuksilla. Miksi ilmakehän Es-kerros aktivoituu heijastavaksi ja peilaa signaalin takaisin maan pinnalle juuri kesäaikaan, on edelleenkin tieteellinen arvoitus, mutta ilmiö on tunnettu 1950-luvulta asti. Kesän Es-keleillä ulkomaisen ula-aseman kuuluvuus voi olla tyrmistyttävän hyvä (moitteeton stereo RDS-koodeineen), ja ahkerimmat päivystäjät voivat napata kesän kuluessa satoja asemia kaikkialta Euroopasta. Suomen ennätys FM-kuuntelussa on Kanarian Saaret, mutta myös Intia ja Kiina on tavoitettu Itä-Suomessa, ja asiasta uutisoitiin silloin Ylen nettisivulla. FM-kuuntelu on kaupunkiystävällisin kuuntelumuoto, sillä muutaman elementin mittaisen puolitoistametrisen jagiantennin voi pystyttää vaikka parvekkeelle.

SDR-radiot ovat siitä mukavia, että ne eivät ainoastaan toimi laajakaistatallentimina. Ne voi myös yhdistää nettiin. Näin voidaan pystyttää kuunteluasema maaseudun rauhaan, kauas kaupunkien sietämättömästä häiriötasosta, joka pahenee vuosikymmen vuosikymmeneltä sitä mukaa kun kotitaloudet pursuavat aina enemmän elektroniikkaa (pahin häiriölähde on hakkuripoweri, ja sellainen on tietokoneissa valitettavasti oletuksena). Kuunteluasema on käytännössä nettitikku, läppäri, sdr-radio ja siihen kytketty 400-600 metrin antenni, jonka pituista on kaupunkiasuntoon mahdotonta saada. Esimerkiksi Maakesken kuunteluasemalla meillä on toistaiseksi ollut ongelmana korpien kätköjen vaimea kenttä nettiyhteyttä ajatellen, mutta päällisin puolin etäradio on toiminut suorastaan mukiinmenevästi. Kuuntelusta nauttivan ihmisyksilön ei tarvitse tyytyä pelkkään kotoiseen tarjontaan, sillä nettivastaanottimia on runsaasti tarjolla ympäri maapalloa. Alkuun auttaa vaikkapa www.globaltuners.com. Nopein tapa perehtyä radiomaailmaan ihan itte on suunnistaa netissä Twenten vastaanottimelle Alankomaissa. Sinne mahtuu satoja kuuntelijoita yhtä aikaa, ja jokainen saa kuunnella omaa mieleistään taajuutta.

Järisyttävin muutos on tapahtunut siinä dx-harrasteen osassa, jota kutsuttiin ennen ohjelmakuunteluksi. Kyllä, termi oli naurettava – kuvitella että olisi ihan erikseen olemassa radio-ohjelmaa, jota kuunneltaisiin! Todella kummallista. Kuka nyt noin tekisi?

Radioasema, jolla ei ole nettistriimiä, alkaa olla suuri harvinaisuus. Saatavilla on ohjelmia, kuten RadioSure, jolla saa netitse suoran yhteyden tuhansien radioasemien signaaleihin, joita välttämättä ei lähetetä varsinaisilla radioaalloilla lainkaan. Striimien linkit on ryhmitelty paitsi maan ja kielen, myös ohjelmatyypin mukaan. Salsaa, Indonesian gamelan-musiikkia, urheilua, ambienttia new agea, animemusiikkia, klassista, puhetta, tuoreimmat uutiset kaikilla maailman kielillä – kaikkea on tarjolla! Vain oma henkilökohtainen uteliaisuus on rajana, ja minusta elävän ihmisen tulisi olla luonteeltaan utelias. DX-kuuntelija puolestaan voi verrata radiosta langattomasti kuulemaansa ohjelmaa nettistriimiin ja todeta näin nopeasti, mitä asemaa hän paraikaa kuuntelee, tai ei kuuntele.

Sitä mukaa kun viralliset valtion asemat ovat hylänneet lyhytaallot, tilalle on tullut lukuisa määrä yksityisiä asemia ja maapiraatteja. Nämä asemat, niin luvalliset kuin luvattomat, ovat harrastepohjalta toimivia yrityksiä, joissa intohimo radiota kohtaan voittaa taloudellisen tuloksen tavoittelun. Suomessa ainoa toimiva lyhytaaltoasema on harrastajien Scandinavian Weekend Radio Virroilla, joka lähettää nimensä mukaisesti yhtenä viikonloppuna kuukaudessa. Tosin, vanhaa tekijänoikeudesta vapaata levymusiikkia soitteleva Radio Gramox on viime aikoina testaillut taajuudella 3960. Ehkä saamme siitä toisen.

Valtiolliset toimijat ovat yrittäneet herättää lyhytaaltoja uudelleen henkiin digitaalisilla lyhytaaltolähetyksillä, Digital Radio Mondiale –projektilla. Tämä projektituettu turhuus ei toimi, ei ole koskaan toiminut, eikä tule koskaan toimimaan. (Saa ottaa talteen. Jos olen väärässä, huidelkaa sitten.) Kunnollisia vastaanottimia tähän tarkoitukseen ei ole koskaan ollut kunnolla yleisesti saatavilla, ja jopa digitaalisen SDR-radion kanssa signaalin dekoodaaminen on täyttä tuskaa. Suurten ponnistelujen tuloksena, ajureitten ja uudelleenohjausten ja tuhottoman säädön jälkeen, onnistuin kuulemaan korvissani 10 sekuntia espanjaa Radio Exterior de Espanalta. Muu lähetys ei dekoodautunut kunnolla. Koodi ei ole open sourcea, vaan sen säännöllisestä käytöstä tulisi maksaa lisenssimaksu. Tällä menetelmällä on siis tarkoitus tavoittaa laajat kansanjoukot Intian kaltaisissa maissa? Selvä.

Mielenkiintoisempi ja toimivampi vaihtoehto on ollut Voice Of American Radiogram-lähetykset. VOA:n Kim Elliott on toimittanut digitaalisia lyhytaaltolähetyksiä, jotka sisältävät uutisia, artikkeleita ja värikuvia, jotka voidaan vastaanottaa millä tahansa lyhytaaltoradiolla, jonka kuulokeliitännästä kulkee johto tietokoneeseen, jossa on tekstiä dekoodaamassa ohjelma nimeltä fldigi. Lähetyksissä on kokeiltu erilaisia digitaalisia modeja, joista tuloksekkaimmaksi on osoittautunut MSFK. Käytetyt digitaaliset menetelmät ovat radioamatöörien kehittämiä, joten niitä voi hyödyntää vapaasti, toisin kuin Digital Radio Mondialen lisensioitua järjestelmää. Radiogram-lähetyksistä kertoo enemmän voaradiogram.net.

Tästä avautuu kiehtovia näköaloja. Internetin levittäminen lyhytaaltojen välityksellä seuduille, joissa netti on sensuroitu tai sitä ei ole koskaan ollutkaan, ei taida onnistua, koska kaistanleveys on tarkoitukseen vääjäämättä aivan liian kapea. VOA:n kokeellisella menetelmällä voitaisiin levittää yksisuuntaisesti Valitut Palat –painosta. Toisaalta Googlen tiedetään suunnittelevan aurinkovoimalla toimivia miehittämättömiä lennokkeja, jotka toimisivat langattomina tukiasemina. Pienellä mielikuvituksella tässä voi nähdä tulevaisuuden radiopiraatin, joka rajoituksia uhmaten levittää ja välittää dataa sinne, missä sitä halutaan kiivaimmin kontrolloida. Wanha dx-pieru seisahtuu hetkeksi tämän mahdollisuuden edessä ja kyselee itseltään, enkös minä ole nähnyt tämän joskus ennenkin, silloin kun Radio Free Europea ja Radio Libertyä jammeroitiin häirintälähettimillä, joita Neuvostoliitossa oli enemmän kuin varsinaisia radioasemia.

Maailman ihme nimeltä langaton viestintä ei katoa mihinkään. Se saa vain uusia muotoja. Jos minulta kysytään, niin olen todella iloinen, että olen saanut nähdä kaikki nämä kehitysvaiheet, mitä radiotoiminta on kokenut, ja odotan mielenkiinnolla, millaisia teknologioita ja persoonallisuuksia radio tulevaisuudessa tarjoaa.

Artikkeli on julkaistu Nupinkiertäjä-lehdessä 1/2014 Lahden Harrastemessuille.